Kirpparilta

Kirpparit on oikea aarreaittoja nukkekodin sisustamiseen ja kalustamiseen. Tuntuukin että nykyään silmä hakeutuu etsimään vaan kaikkea minitavaraa.

Jo kesällä löysin oikean kalustesarjan. Kukkakoristeet ei ihan miellytä niissä, mutta voihan ne aina maalata yli. Nyt saavat toistaiseksi olla, kun en malta odotella mitään maalien kuivumisia.

Aikuisten makuuhuoneeseen löytyi vauvalle kehto. Vauvan löysin omien poikien legolaatikosta, mistä lie sinne eksynyt?? Vielä haaveilen vauvalle virkatuista vaatteista ja pienestä neulotusta peitosta, nyt peittona on pala puuvillavanua.

 Osa kalusteista päätyi lastenhuoneeseen, talon alakertaan. Pinnasänky on kyllä aika pieni, samoin tuo leikikehä missä on kissa. Keinutuoli sen sijaan on juuri lapselle sopiva. Leluhylly on tehty joulukoristelaatikosta, vain maalattu valkeaksi, matto on löytö Lahden miniatyyrimarkkinoilta.

 Keinutuoli on aikas suloinen!

 Sarjan viimeistä kalustetta eli korkeampaa lasten tuolia pääsi testaamaan perheen lapsi. Lapsireppana on vielä täysin vaiheessa ja ilman vaatteita. Mutta mahtuu hyvin tuolin ja pöydän väliin istumaan. Kaksi muuta pöydässä olevaa nukkea ostin Forssan lelumarkkinoilta, niitäkin pitäisi vähän tuunata.

 Tämän viikon kirpparilöytöjä oli nämä kirjat. Kirjahylly on tulossa, sekin on Forssan lelumarkkinoilta, arpajaisvoitto!

 Ja nämä oli ihan huippu! Pienet saappaat joita minun ei tarvitse alkaa nyt itse nykertämään. Saappaat ovat samasta pöydästä kirjojen kanssa. Lähti siitä muutakin, mutta niistä myöhemmin.

Seuraavaksi olen päättänyt, että talo saa tarvitsemansa listat. Puuttuuhan ne monesti oikeastakin elämästä, mutta ärsyttää kun ei niitä ole.

Lapsen jäljiltä

Kuopus leikki taas yksi päivä nukkekodilla. Nukeiksi kaivoin matkamuistona maailmalta tuodut pienet posliininuket, juuri sellaiset nukkekodin lapsen kokoiset. Sukupuoliroolit taitaa olla kuopuksella hyvin perinteiset, äiti kokkaa ja iskä pötköttää sohvalla.

 Yksi lapsista istuskelee portailla, mitä lie miettinee. Ehkä sängyn hankintaa, sillä sellainen vielä puuttuu.

 On se salissakin vielä aika autiota. Kaappikin on tyhjä vaikka yksi lapsista sieltä jotain penkookin.

Kesä ja puutarha meinää vähän haitata tätä harrastusta. Talvi taitaa sitten olla sitä kulta-aikaa.

Kasassa on

Tammikuja kolmosen pytinki on vihdoin harjassa. Pieniä puutteita ja töitä on vielä tekemättä, mutta talolla saa jo leikkiä, niin lapset kuin aikuisetkin. Ensinhän ajattelin ettei tällä lapset leiki, mutta kuopus on toistaiseksi osannut hoitaa homman nätisti joten tilanne jatkukoot näin.

 Yläkerran makuuhuone on kovin autio vielä. Tapettina koko talossa on oman kotimme tapetteja, tässä nykyisen leikkihuoneen Gotiikka. Yllättävän hyvin nuo isokuvioiset tapetit sopii näin pieniin tiloihinkin.

 Keittiöstä puuttuu vielä seinien alaosan panelointi, siihen ei ole vielä edes tarvikkeita. Pöydän maalaaminen on harkinnassa ja penkeiksi haluaisin perinteiset pitkät penkit.

 Liesi on tuoreimpia löytöjä kirpparilta. Sillä oli kyllä ihan törkeä hinta minun budjetille, peräti 7e, mutta oli se niin söpö. On jonkun itse tekemä metallisista laatikoista. Uunin luukku siitä puuttui mutta se on helppo väsätä. Taikinatiinukin on löytö kirpparilta.

 Talon olohuoneessa on alunperin keittiöön suunniteltu sohva. Kunhan saan kalusteet tähän, saa sohva muuttaa keittiöön. Portaiden petsilakkaus oli onnistunut ratkaisu. Lattia on tehty "maalaamalla" se kertaalleen samalla petsilakalla. Näyttää kauempaa ihan kuin oikealta puulattialta. Katto- ja lattialistat uupuu vielä joka huoneesta.

 Siinä se nyt olisi, Tammikuja 3. Seuraava pitkä projekti on sitten talon kalusteiden hankinta. Sillä ei ole mikään kiire vaan mieluummin hitaasti ja mieluisempia esineitä.

Ja unelmissa siintää olohuoneeseen kaakeliuuni. Mietin jopa savityökurssille menoa jotta saisin juuri sellaisen uunin kuin haluan.

Puutavaraa

Onni on omistaa läheisiä joilla on tukkukortti. Sain pikatoimituksena 1000 kappaleen laatikon tikkuja. Näillä luulisi pärjäävän ainakin hetken aikaa.

 Ensimmäinen erä karmilistoja on ikkunoissa. Eihän ne ihan kohillaan ole, mutta maalitippa korjannee puutteet. Vielä on 69 tikkua pätkimättä sopvan kokoisiksi. Yksi ikkuna vie aina 6 tikkua. Maalattuja ne jo ovat.

 Portaidenkin kanssa on tapahtunut edistystä ja ovat saaneet yllensä petsilakan. Kuvassa tasanteiden kaiteet.

Tapetointi onnistui hyvin. Sen teki mieheni vedellä ohennetulla puuliimalla.

Enää on takaseinä tapetoimatta!

Sohva

Kirpputorilta hankittu sohva oli kaiken alkusysäys. Sohva oli muuten oikein kelvollinen ja mittakaavassa 1:12, mutta väri ei käynyt Tammikujalle. Päällinenkin oli uusimisen tarpeessa.

Muista harrastuksista, kuten tilkkutöiden tekemisestä on tässä suuri hyöty. Nurkat notkuu mitä erilaisempia kankaita. Mummon tilkuista löytyi juuri se mitä hain. Sävyt täydelliset ja kankaan pinta kuin itse kangaspuissa tehty. Oikeasti kangas on PMK:n näytepala vuosilta 1968-1972.

 Maalattu sohva uudella päällisellä näytti jotenkin tyhjältä. Päätin sitten vähän näperrellä ja kirjoin siihen pari tyynyä. Yritin saada ne mittakaavaan, mutta ovat silti jotenkin liian isoja. Pienempiin ei kyllä olisi sormet taipuneet, joten nämä kelpaa.

 Keskiyön tunteina väkerretty kirjonta. Malli syntyi kirjonnan edetessä. Kaksi muliinilankaa on ehkä hivenen paksua minimaailmaan, mutta tuntui ettei yksi säie näy missään tummahkolla pellavapohjalla.

 Illalla aion kokeilla tapetointia. Saa nähdä kuinka käy.

Tammikuja 3 aloittaa

Vihdoin ja viimein saan aloitettua tämän nukkekotiblogini. Kaikkihan alkoi talvella kirpparilta löydetyistä nukkakodin kalusteista. Pieni puusohva, hylly ja kristallikruunu veivät sydämeni ja olivat alkusysäys uuteen harrastukseen. Joten tässä sitä ollaan! Talokaupan vaiheet voit lukea täältä.

Lahden Miniatyyrimarkkinoilla oli myös sisustajan markkinat talokauppojen lisäksi. Tarjolla kaikkea minimaalisen pientä ja osaa niistä nyt ei vaan voinut vastustaa. Päivän parhainta antia olivat harrastajien itse tekemät tavarat. Nyt osa niistä pääsee uuteen kotiin.

Peikonlehti on jokaisen kodin ehdoton varuste. Oikeassa elämässä en onnistu kasvattamaan noin komeita lehtiä joten leikkimaailmaan kiitos yksi valioyksilö. Pieni mattopiiska nyt vaan oli söötti ja samoin pieni pyykkikori. Ompelukori pitää tietenkin olla jotta saadaan talveksi villasukkia. Tulitikku antaa esineille oikeat mittasuhteet.

 Langat ovat kuin aitoja keriä neulepuikkoineen.

 Ja sitten paljon pientä tilpehööriä. Niin vastustamatonta ja tarpeellista. Pitäähän kotona olla lautaset ja lasit ja vähän evästäkin.

 Alkupalaksi pari karjalanpiirakkaa ja jälkiruuaksi Fasun sinistä!

 Hellaa ei vielä ole, mutta onpahan edes kattilat. Nälkään ei kuolla edes Tammikujalla.

Jos jossain lähistöllä järjestetään Miniatyyrimarkkinoita niin suosittelen käymään vaikka nukkekoteja ei harrastaisikaan. Siellä myytävänä olevat tavarat ovat näky jo sinänsä!